| |
Juha
Ronkainen -
DIDGERIDOO-TORVEEN HURAHTANUT ASENTAJAMME
- Tämä se on torventekijän hightechiä,
esittelee Juha Ronkainen ylpeänä itse taidolla tekemiään
puupuhaltimia. Innon ja mallin on Juhalle antanut yksi maailman
vanhimmista soittimista, Australian aboriginaalien didgeridoo.
Torvet ovat tiukasti täyttäneet viimeisen neljän
vuoden ajan Sähköpalvelu Kurjella viisi vuotta sähköasentajana
työskennelleen Juhan vapaa-ajasta.
-Hurahdin näihin torviin joskus Sydneyn olympialaisten
aikoihin matkallani Australiassa, josta ostin ensimmäisen
didgeridooni. Alkoi hirveä treenaaminen, kun sain äänen
esiin oli se välillä kuin lehmän hönkäys
ja taas toisinaan kuin itikan pieru, muistelee Juha nyt itse
tekemiensä torvien ääressä didgeridoo-villityksensä
alkuhetkiä.
Aidolle, eukalyptuspuusta tehdylle aussiputkelle kävi
kuitenkin pian Tampereella köpelösti. Se alkoi halkeilemaan!
- Syntyi idea ruveta tekemään torvea kotimaisesta
puusta, mikäs täällä paremmin kestää
kuin kotimainen puu, vakuuttaa torventekijä.
Sittemmin taitavakäsinen Juha on taidolla ja maltilla
valmistanut lukuisia suomalaisia didgeridoo-puhaltimia. Torvipuun
tarve on lennättänyt Juhaa metsissä.
- Visakoivu on erinomainen, saarni on hyvä ja vaahterakin
ihan yes. Kun muut vilkuilevat minihameita, minä torvipuita,
paljastaa torventekijä viettinsä.
Aikaa ja erikoistyökaluja
 Tällä
hetkellä Juhalla on neljä omatekoista torvea. Jokaisella
on oma äänensä, mutta visakoivuinen tuntuu
olevan eniten harrastajan mieleen. Yhden torven tekemiseen
hupenee helposti aikaa 50-60 tuntia.
Juhan hyvä ystävä on tuottanut torventekijälle
mitä erilaisempia erikoistyökaluja. Lähes parimetrisen
visakoivun sisusta ei kotikonsteilla avata ja porata torveksi.
Keskeisin työkalu on jääkairan ja hirsiporan
yhdistelmä, joka on teroitettu nimenomaan didgeridoo-soittimen
tekoon.
-Lopuksi poltan putken sisustan 1000-asteisella raudalla.
Näin se tiivistyy ja soitto-ominaisuudet muuttuvat, kertoo
Juha.
Soittamisen
vaikeus ja ihanuus
-
Tässä hommassa soittaja toimii äänirasiana
ja itse putki on vahvistin. Soittaminen saattaisi olla vielä
perverssimpää ilman putkea, veistelee didgeridoo-Juha.
-Putken kanssa pitäisi olla aika sinut. Ei pysty soittamaan
määräänsä enempää, sellainen
puoli tuntia on yhtä soittoa maksimi, kertoo Juha.
Juha on löytänyt Suomesta myös muita didgeridoo-harrastajia.
Varsinainen keikkamuusikko hän ei tunnusta olevansa.
Julkinen soitanta on jäänyt Etno-festareilla ringissä
soittamiseen.
Didgeridoo ei ole helppo soitin. Juha käyttää
töräyttelyyn kiertoilmahengitystä. Näin
soitto ei katkea.
- Puhaltaessani keuhkoissa olevaa ilmaa pihalle, päästän
poskeni pullolleen ja puristan poskissani olevan varailman
putkeen, jolloin soitto jatkuu ja samalla vedän lisäilmaa
nenäni kautta taas kehkoihini, määrittelee
Juha tekniikkaansa.
Juha Ronkainen on hauska torventekijä- ja soittaja. Useaan
otteeseen hän muistuttaa, että kyllä häntä
hurahtaneena pidetään. Mutta ei, tormakas sähköasentaja
on omalla vakuuttavalla tavallaan ja innollaan tuonut yhden
maailman vanhimmista soittimista Suomeen ja Tampereelle. Kuulijoilla
riittää hämmästeltävää
törähtävistä soundeista ja katselijoilla
ihailtavaa Juhan torvituotoksista, joita on riittänyt
aina ystäville asti lahjoitettaviksi.
- Musiikki on ihmiselle lahja, niputtaa Juha itse didgeridoo-harrastuksensa.
Heimo
K. Laaksonen
|
|
